Kuuntelen tässä erään vlogaajan tarinaa eteisvärinästä. Olen aamun tietokonekierroksella, käyn läpi blogit, sähköpostit, facebookin, youtuben ja vastailen viesteihin. Ajattelin, että voisin nyt aloittaa tämän blogin. Täällä kerron elämästäni, ehkä menneisyydestäkin jotain jossain välissä, katsotaan, mihin pystyn.

Lapistakin aion kertoilla jotain. Katsotaan nyt. Teen tätä ihan hetken mielijohde -tyylillä. Kirjoittelen silloin kun tuntuu ja niitä asioita, mitä tunnen tarvetta kertoilla. Tämä ei siis etene mitenkään järjestelmällisesti, sillä en sellaista jaksaisi. Tämä blogini, kuten myös vlogini perustuu siihen, että teen niitä silloin, kun siltä tuntuu, en pakolla, enkä kiireellä, vaan ajan kanssa ja rakkaudella. Joskus saatan vain nopeasti päivittää ja toisinaan paneutua oikein siihen, mitä sieluni sopukoilla pyöriikään...

Jos nyt tarkemmin jotain itsestäni kertoisin. Olen nelikymppinen naisihminen ja erittäin onnellisesti naimisissa. Lapsia ei meillä ole, siitä lisää joskus tarkemmin... Mutta karvatassuja on ollut ja monia rakkaita! Koiramme täyttää kymmenen vuotta syyskuussa ja silloin pidämme juhlat!

Harrastan karaokelaulamista kotirakaokelaitteilla. Teen esityksistäni videokuvauksia ja laittelen niitä Youtubeen. Lisäksi harrastan tubettamista muuten, teen puhumisvideoita. Se on vasta alkuasteella, mutta pikkuhiljaa sitä kehittelen. Harrastan myös luontokuvausta, valokuvausta yleensä ja videokuvaamista, josta teen ihan itsellenikin materiaalia, en siis julkaise läheskään kaikkea, mitä kuvailen. Lehtiin olen kuvaillut ja kirjoitellut, olen pärjännyt monissa kirjoituskilpailuissa, parhaimpina saavutuksinani erään runokilpailun voitto ja kirjoituskilpailussa olen kaksi kertaa tullut toiseksi.

Mutta siinä näin alkuun. Keskittymiskykyäni häiritsee mieheni poikamieskaveri, joka notkuu meillä ja jolla ei ole kiire mihinkään.... ÄRSYTTÄVÄÄ!