Valvoin yön pimeimpinä tunteina, niinkuin olen jo pitkään tehnyt monena yönä. Nyt alkaa olemaan jo melko valoisaa yölläkin ja pimeys tulee hitaasti. Mietein asioita ja tein suuren päätöksen. Minä päätin, että en tee paljastusvlogia, enkä -blogia, vaan minä vaikenen asioista, jotka ovat tapahtuneet lähimenneisyydessä ja lapsuudessa, sekä nuoruudessa. Ne ovat pahoja asioita, yksi niistä oli toistuvaa ja johti lopulta osaltaan sairastumiseeni psykoosisairauteen. Nyt on kuitenkin aika tullut siirtyä elämässä eteenpäin. Sairaus on ja pysyy, asiat eivät muutu paremmiksi väkisin unohtamalla, mutta en voi loppuelämääni velloa siinä tuskassa, varsinkaan, kun en tiedä, paljonko minulla on täällä enää aikaa jäljellä? Olen hyvässä voinnissa, mutta eihän elämästä koskaan tiedä... Minun pitäisi panostaa enemmän vlogiini, olla avoimempi, että saisin lisää kiinnostuneita katsojia. Se ei ole onnistunut, koska asiat ovat olleet kesken, enkä ole tiennyt, mitä kerron ja mistä vaikenen? Nyt tiedän, pitää vain puskea eteenpäin. Sisulla. Osa minun suurta unelmaani on olla tubetteja, jolla on ainakin sen verran tilaajia, kuin minulla nyt on, eli sopivasti.

Olen huomannut, että asioista puhuminen ei auta mitään. Olen puhunut jo 13-vuotta ja monelle eri ammattilaiselle. Ei se jauhaminen mitään auta, päinvastoin. Minun kohdallani unohtaminen on ainoa oikea keino, tai sitten olen jo puhunut tarpeekseni, tajutakseni, että ei se mitään auta ja lähden eteenpäin elämässäni...

Eli, vaikka siinä yhdellä videolla sanoinkin, että tulen kertomaan kaiken täällä blogin puolella, niin ei minusta ole siihen, enkä aio tehdä mitään tyhjentävää paljastusvideota elämästäni. Sen voin todeta, että elämäni ei ole sieltä helpoimmasta päästä ollut. Nyt on huono olla, vatsaa nipistelee ja ahdistus on huipussaan. En voi ymmärtää reaktiotani, sillä tämän pitäisi olla helpottava tieto minulle, että minun ei tarvitse puhua, tai kertoa, kun en niin halua. Tässä päätöksessäni kuitenkin pysyn ja lähden nyt kuvailemaan ulos. Uuden elämän keskelle, jossa lokki hautoo poikasia ja muutkin linnut muodostavat parin ja luovat sitä uutta elämää.

Minä olen pimeyden polkuni kulkenut ja löytänyt valon, jota kohti kuljen. Luulenpa, että tästä hetkestä alkaa uusi elämäni. Mitä se tuokaan tullessaan, sen jaan teille täällä blogissa js siellä Youtuben puolella. Uskokaa pois, minä olen silti kiinnostava, vaikka kätken sisälleni suuria salaisuuksia ja ehkä juuri siksi. Pahoitteluni, että en ole aikoihin saanut videota tehtyä, kun olen ajatellut. Kyllä tässä lähiaikoina videoita taas alkaa tulemaan. Ikävää, että tämä tälläinen aika ja hetki osui minun tubettamiseni keskelle, mutta asiat täytyy vaan ottaa asioina ja käydä ne läpi. Katsotaan, mitä hyvää tästä seuraa, ainakin ahdistukseni lieveni, kun sain kerrottua teille tämän. Kirjoittaminen TODELLA auttaa ja kun tietää, että on niitä lukijoitakin, jotka myötäelävät asioita kanssani. Kiitos teille kaikille, jotka olette blogissani käyneet, minä näen sellaisilta käyriltä, että täällä on tosissaan käyty lukemassa. Käykää jatkossakin, tervetuloa!  Nyt minä menen ulos ja palaan taas ensi kerralla kirjoittamaan. Siihen asti: Hyvää ja ihanaa kevättä ja kesää jokaiselle, olkoon se oikein lämpöinen ja valoisa kaikessa kukoistuksessaan! <3

-Pajulintu