Nyt alkaa olemaan jälleen heinäkuun täysikuu... 9 vuotta sitten olin lopettanut psykoosinestolääkityksen kesäkuun 15. päivä 2010. Pikkuhiljaa tilani paheni ja aloin ymmärtämään asioita aivan uudella tavalla, omasta mielestäni olin kokenut melkein, kuin jonkin suuren oivaltamisen, että "näinhän sen kuuluukin olla." Aloin uskomaan, että Ollikin on sellaisessa suuremmassa juonessa mukana minua vastaan ja että hän on se kaikista suurin psykopaatti minun elämässäni, kun hänellä ei ole silmälaseja. Jos oli silmälasit jollain, niin se ei ollut mielestäni niin paha vielä, mutta itsekin koin olevani matkalla, että minusta tulee psykopaatti ja voin vielä jonain päivänä luopua silmälaseistani. Uskoin, että ihmisen ei tarvitse käyttää shampoota, että se on vain hämäystä ja pesin sitten itseäni pelkällä vedellä ja koin, että hiukset tulivat hämmästyttävän puhtaiksi. Ihmettelin kyllä, että ne näyttivät likaisilta, jollain tasolla näin sen. Uskoin myös, että pissahätä loppuu pikkuhiljaa. Kun pidättelin liikaa, meni pissit sitten kerran housuihinkin ja ajattelin vaihtaessani puhtaisiin housuihin, että miten pitkälle olenkaan vajonnut, kun näin käy? Minulle tuli selkeämpiä hetkiä, jolloin tajusin, että olen psykoosissa. Lähdin mielenkiinnosta kävelyretkille, kun halusin tietää, että havaitsenko siellä jotain erityistä? Autot hiekkatiellämme olivat merkki jostakin suuremmasta ja kun sorsaperhe tuli vastaani ja alkoi pyöriä ympärilläni, koin, että olen saanut yhteyden luontoon. Seuraavana kesänä, kun olin terve, ja yritin lähestyä sorsia, niin ne lähtivät pakoon jo sadan metrin päästä. Siksi mieleeni on pinttynyt, että olin kuin taianomaisessa tilassa. Ihan kaikki valokuvani onnistuivat, kun aamyöllä kävin kuvailemassa luontoa. Valvoin valehtelematta ainakin viikon putkeen, en nukkunut edes päivällä, koska en pystynyt nukkumaan. Luulin, että ihmiset kommunikoivat ajatuksilla ja että minä opin sen saman. Luulin myös, että Olli hämää minua puhumalla kännykkään, että todellisuudessa hän juttelee veljelleen ja muille ajatuksilla. Uskoin oppivani saman ja olevani siihen matkalla. Juttelinkin ajatuksella monien ystävieni kanssa ja sain vastauksiakin. Toki ne olivat omia ajatuksiani, en vain siinä tilassa tajunnut sitä. Sitten keksein, että kun näyttelen normaalia, niin en joudu sairaalaan. Otin mallia Ollista ja muista ihmisistä ympärilläni. Puhuin vain ruuanlaitosta ja muista arjen asioista ja soitin sekopäisenä psykiatrian polille ja peruin lääkäriaikani. Olin niin vakuuttava, että akuuttihoitaja uskoi valheeni, että olen kunnossa. Näitä ja kaikkea muita koin, ne klassiset kameratkin katossa tulivat tutuiksi. Lääkehoito alkoi purra ja kuukauden kuluttua aloin toipumaan pikkuhiljaa. Tänäpäivänä olen mennyt vain parempaan suuntaan. Ruokahaluttomuuskausia ei enää tule ollenkaan. Ja kun olen saanut elämästäni mukavan ilman stressiä, niin en reagoi enää siihenkään. Tällä hetkellä on tosin sitä, että heräilen aamuyöllä ja näen painajaisia, ilman lääkitystä voisi siis ollakin psykoosikausi meneillään. Olen ihan tavallinen tyyppi, eikä minua tarvitse pelätä. Jos olen ilkeä psykoosissa, pyydän jälkeenpäin anteeksi. Sille ei nimittäin itse voi mitään, mitä puhuu psykoosissa ja mitä luulee. Psykoottiselle tunne toisen psykopaattiudesta voi olla täyttä totta, vaikka tämä toinen olisi maailman kiltein ihminen, kuten Ollikin on. Tästähän saisi vaikka kuinka paljon kerrottua, mutta naputtelin nyt tämän verran. Kyselemään saa tulla. Uskon, että pahoja psykooseja ei tule minulle enää. Nyt on mennyt niin hyvin jo pitkän aikaa. Ihmisillä on aika paljon ennakkoluuloja ja ihmeellisiä käsityksiä. Eräskin oli sitä mieltä, että kun haukuin psykoosissa ystäväni, niin minulla on oikeastikin jotain sitä ihmistä vastaan. Mutta näin ei ole. Haukut tulivat harhaluuloistani ja peloistani, jotka olivat minulle täyttä totta. Sitten, kun psykoosi väistyi, niin tajusin sen tunteen olleen vain harhaa ja psyysin anteeksi. Mutta näillä mennään, kohti heinäkuun maagista täysikuun taikayötä, jolloin jokainen valokuva onnistuu, olenhan suuri luontokuvaaja ja maailmankuulu levylaulaja... :D :D