Facebookissa tuttu meteorologi kyseli, että kumpi on parempi, viime kesän paistohelteet vai tämän kesän raikkaus? Vastasin, että kesän 2019 raikkaus, kiitos! Ja jos ihan rehellinen olen, niin saisi olla enemmän myös pilvessä, en oikeastaan tykkää, että paistaa. On se joskus kivaa, mutta ei joka päivä. Tämäkin on asia, josta ei paljon puhuta, moni on sitä mieltä, että kesä ei ole paras vuodenaika, mutta sitä ei uskalleta ääneen sanoa, kun pelätään toisten reaktioita. Tiedän ihmisiä, joilla on kaamosmasennus. Minä taas saan liiasta kirkkaudesta pääni kipeäksi ja migreenin, enkä siedä kuumaa ja olen parhaimmillani kaamosaikana. Pimeä rauhoittaa, kuten olen ennenkin sanonut.

No, se siitä. Kuulumisia voisin seuraavaksi kertoa. Viime viikonloppu oli erittäin rankka, minulla oli menkat pahimmillaan, varvas kipeä ja sitten, meidän ihana, RAKAS, Julle -kana kuoli. Pari päivää meni itkeskellessä, sitten se vähän helpotti ja nyt on vain ikävä, en uskalla ajatella koko asiaa, sillä en halua itkeä, kun siitäkin tulee pää helposti kipeäksi. Julle oli jo vanha, neljä ja puoli vuotias kana. Se on korkea ikä tuollaiselle munintaan jalostetulle kanalle. Julle oli ensin vähän kipeä ja kuoli sitten, ei joutunut kuitenkaan kärsimään, kun lähti periaatteessa "saappaat jalassa."

Jotkut oikein mielenkiinnolla "kyttää", että menenkö sekaisin jostakin? Facebookissa sen huomaa, kommenteista. Sitten on näitä, jotka kannustavat ja tsemppaavat yli murheiden ja uskovat minun kykyyni käsitellä ongelmat ilman sekoamista, psykoosia siis. Olen huomannut, että olen selvinnyt monista vaikeistakin asioista ilman psykoosia, joten uskallan ajatella, että ei sitä enää minulle tule, jos nyt vain lääkehuolto toimii. Tiedän erään, joka sai psykoosin, kun lääkkeet eivät enää tehonneet, kuin kaksi tuntia niiden otosta. Sai sitten uudemman lääkkeen ja parani jälleen. Minulla on toistaiseksi ainakin hyvin pelannut tuo "Rispe." Olo on tasapainoinen, mieli rauhallinen ja eikä oikein ahdistakaan.

Tämä blogin pito tuntuu välillä oikein säälittävän rasittavalta, tuntuu, että en jaksa enää... Mutta en luovuta, koska tiedän, että tämä kuntouttaa minua. Tavalla taikka toisella. Voi mennä pitkiäkin aikoja, että en kirjoittele, mutta ainakin kerran kuussa yritän kirjoitella.

Ja seuraavaksi on tulossa Youtubeen keittiönesittelyvideo, sekä jääkaapin sisällön esittely, mutta VAIN TILAAJILLE! Kiitoksena siitä, että olette tilanneet minut. :)

Nähdään taas ja koetan kirjoitella ehkä useammin.

Sini